Capoeira on tanssia, akrobatiaa ja kamppailua yhdistävä afro-brasilialainen laji jota pelataan pareittain rytmikkään musiikin tahdissa.
Capoeira on Brasiliaan tuotujen afrikkalaisten orjien kehittämä. Orjia kuljetettiin Atlantin yli 1500-luvulta lähtien, aina vuoteen 1888, jolloin orjuus kiellettiin Brasiliassa.
Capoeiran synnystä ja varhaisimmista vaiheista ei ole tarkkaa tietoa, laji on kulkenut perimätietona sukupolvelta toiselle vuosisatojen ajan. Ennen 1900-lukua capoeirasta on kirjoitettu melko vähän, ja silloin on aina ollut kyse ulkopuolisen tarkkailijan subjektiivisista havainnoista. Orjat eivät olleet erityisen innokkaita kertomaan valkoisille herroille salaisuudestaan.
Luku- ja kirjoitustaidottomat orjat ylläpitivät capoeiran perinnettä ja tarinoita lauluissaan. Capoeiraa ei ole ilman laulua ja musiikkia.
Orjuuden aikana capoeira oli kiellettyä, kuten myös muut sellaiset orjien toimet, joiden pelättiin aiheuttavan levottomuutta ja kapinaa, sekä vahvistavan mustien itsetuntoa. Orjien vapauduttua 1800-luvun lopulla, monet heistä siirtyivät sokeriruoko- kahvi- ym. viljelmiltä kaupunkeihin. Siellä muodostui helposti erilaisia rikollisjengejä, koska mahdollisuudet rehelliseen toimeentuloon eivät olleet kovin suuret. Capoeira oli edelleen kiellettyä; capoeiraa taitava rikollinen oli hyvin vaarallisena pidetty henkilö. Ristiriitaista kyllä, capoeiristoja pestattiin taistelemaan Brasilian hyökkäys-sodassa Paraguayta vastaan. Myös yhteiskunnan yläluokka saattoi pitää capoeiristoja vartijoina ja hoitamassa erilaisia välienselvittelyjä, joihin itse ei voinut ryhtyä.
1930-luvulla presidentti Getulio Vargas halusi antaa capoeiralle urheilun statuksen ja hänen myötävaikutuksellaan Mestre Bimba (Manuel dos Reis Machado, 1900-1974) avasi ensimmäisen Capoeira-koulun San Salvadorissa, Bahiassa vuonna 1937. Bimba halusi kehittää brasilialaisen lajin, joka vetäisi vertoja itämaisille taistelulajeille, jotka olivat rantautuneet Brasiliaan. Näin hän otti mukaan uusia potkuja ja liikkeitä, joita ei näe perinteisessä capoeira angolassa, ja antoi lajille nimen Luta Regional da Bahia (Bahian paikallinen taistelu).
Mestre Pastinha (Vicente Ferreira Pastinha, 1889-1981) on toinen tärkeä henkilö capoeiran nykyhistoriassa. Hänen päämääränsä oli – toisin kuin Bimban – säilyttää alkuperäinen capoeira rituaaleineen, puhtaana ulkopuolisista vaikutteista.
1970-luvusta lähtien capoeiraa on ruvettu harrastamaan Brasilian ulkopuolella ja nykyään lajia näkee melkein joka maassa. Capoeiraa ei enää katsota pelkästään kamppailulajina vaan sen sijaan sitä harrastetaan useimmiten monipuolisena ja hauskana liikuntamuotona miettimättä sen väkivaltaista ja julmempaa puolta. Capoeirassa ei taistella eikä tanssita, sitä pelataan.
